Päivänsäde ja menninkäinen

musiikki | Kriitikko Seppo Heikinheimo tokaisi joskus suunnilleen siihen tapaan, että ”Wolfgang Amadeus Mozart oli ainoa, joka osasi säveltää puhallinmusiikkia. Kaikki muu on pelkkää torven toitotusta.”

Huomenna siitä saadaan todiste, kun Porvoon XXX Suvisoitossa Avanti!-orkesterin jäsenet soittavat Mozartin serenadin nro 10 B-duuri kahdelletoista puhaltimelle ja kontrabassolle KV 361 lisänimeltään Gran Partita. Se on kauneinta puhallinmusiikkia, mitä on sävelletty.

Teoksella on erikoinen soitinkokoonpano. Siihen kuuluu kaksi oboeta, kaksi klarinettia, kaksi basettitorvea, kaksi fagottia, neljä käyrätorvea ja – kontrabasso. Puupuhallinperheestä mukana ei ole lainkaan huiluja, ja kontrabassonkin laita on vähän niin ja näin. Joidenkin tutkijoiden mukaan Mozart on tarkoittanut sen tilalle kontrafagottia.

Erikoisuus on myös basettitorvien läsnäolo. Säveltäjä oli ihastunut tähän klarinettia muistuttavaan soittimeen ja sen tumman surumieliseen sointiin, joka muistuttaa ihmisen ääntä. Myöhemmin Mozart sävelsi basettitorvelle myös kuuluisan klarinettikonserttonsa.

Teoksessa on seitsemän osaa, ja se oli aikansa viihdemusiikkia. Mozart loi siinä kuitenkin kappaleen, joka ylitti perinteisen puhallinserenadin mittasuhteet niin kokoonpanoltaan kuin kestoltaankin. Viimeistään tämän sävellyksen myötä Mozart johdatti sävellysmuodon – joka oli tarkoitettu 1700-luvun aateliston ajanvietteeksi – rokokoon sievistelystä täysklassismin aikaan ja tyyliin.

Gran Partita on kauttaaltaan nerokasta musiikkia, mutta nostan sen osista esiin vain yhden, kolmantena soitettavan Adagion.

Jostain syystä se on merkinnyt minulle aina samaa kuin Reino Helismaan laulu Päivänsäde ja menninkäinen, vaikka teoksilla ei ole ulkoisesti mitään yhteyttä toisiinsa. Tosin Mozart sävelsi myös Päivänsäteen ja menninkäisen melodian jo lähes parisataa vuotta ennen Helismaata. Sen voi kuulla mekaanisille uruille sävelletyssä fantasiassa f-molli KV 608.

Yhteistä kappaleille on se, että sekä Mozartin Adagiossa että Helismaan laulussa kaksi toisilleen vierasta maailmaa kohtaavat liikuttavalla tavalla.

Gran Partitan Adagio alkaa matalalla säestyskuviolla, joka tuo mieleen menninkäisen raahustavat askelet. Ostinato-rytmin ylle ilmestyy kuin tyhjästä oboen ihana melodia – päivänsäde – joka valaisee hämärän maiseman kullanhohtoisilla säteillään.

Mutta päivänsäteitä onkin kolme, sillä oboen säveliä jatkavat eteenpäin klarinetti ja basettitorvi, ja yhdessä nämä taivaasta tipahtaneet henkiolennot laulavat tertsettoaan osan loppuun saakka menninkäisen ihmetellessä sitä maan rajasta.

Adagio on myös mukana Milos Formanin elokuvassa Amadeus, jossa on siihen liittyvä upea kohtaus. Säveltäjä Antonio Salieri tapaa nuoren Mozartin ensi kerran ja katselee salaa, kun tämä häärii morsiamensa kanssa pöydän alla ja puhuu ruokottomuuksia.

Seuraavassa hetkessä nähdään Mozart johtamassa musiikkiaan, joka on juuri Gran Partitan Adagio. Salieri kuulee musiikin täydellisyydessä Jumalan äänen. Kateellinen säveltäjä ei voi käsittää, että taivas on siunannut lahjoillaan hävytöntä kakaraa eikä häntä, kuuliaista palvelijaansa. 

Kaksi maailmaa kohtaavat jälleen.

Oopperasäveltäjä Salieri ymmärsi heti, millaisen neron kanssa hän oli tekemisissä. Gran Partita on kokonaisuudessaan hieno esimerkki Mozartin ainutlaatuisesta kyvystä antaa jokaiselle soittimelle oma ääni ja oma luonne. Mozartin käsissä soittimista tulee aivan kuin eläviä olentoja, jotka keskustelevat keskenään, kilpailevat, riitelevät ja rakastavat. Ne ovat kuin oopperasta.

Joku on joskus sanonut, että ”Haydn soittaa soittimillaan, Mozart laulaa niillä”. Itse asiassa Mozart tuntuu säveltäneen suurimman osan musiikistaan oopperaa ja ihmisääntä ajatellen. 

Gran Partitan Adagiossa kuullaan kohtaus, jollaisen jokainen oopperasäveltäjä olisi varmasti halunnut tehdä, mutta vain yksi siihen kykeni.

* * *

Koska Avanti! esittää serenadin vasta huomenna, suosittelen kuunneltavaksi paremman puutteessa michiganilaisyhtyeen tulkinnan Adagiosta: https://www.youtube.com/watch?v=LLpBkIhlO2c

Samalla on syytä onnitella kolmekymmenvuotiasta Porvoon Suvisoittoa, joka on tarjonnut elämyksiä vuodesta toiseen. Ajan kuluessa Suvisoitto on muuttunut radikaalien nuorten muusikoiden vaihtoehtotapahtumasta vakiintuneeksi instituutioksi, mutta sen perusolemus on pysynyt samana.

Se on edelleen kahden maailman – vanhan ja uuden, klassisen ja modernin, tradition ja innovatiivisuuden – kohtaamispaikka. Se syntyy joka vuosi uudelleen uudenlaisena, uuden ohjelmasuunnittelijan myötä. Tämän vuoden valinnoista vastaa saksalainen säveltäjä ja Ensemble Intercontemporainin johtaja Matthias Pintscher.

Paljon onnea ja pitkää ikää Porvoon Suvisoitolle!

Avanti!-orkesterin jäsenet soittavat Mozartin Gran Partitan Porvoon Pikkukirkossa sunnuntaina 28. kesäkuuta klo 15.